”En ole kuullut kenenkään kuolleen maalauksen katsomiseen. Niinpä olisi syytä uskaltaa maalata miten vain.” -Jaana Laakkonen

Jaana Laakkosen työskentelyä olen päässyt seuraamaan melkein päivittäin ja hänen ajattelunsa liittyen maalaamiseen on vahvasti vaikuttanut tähän kokeilun tematiikaan, joka on tämän kuratointiprosessin yksi  osa-alue. Jaana kirjoittaa työskentelystään näin:

Haluaisin nähdä maalaukset ja maalaamisen monipuolisesti ja avarasti. En tahtoisi tuomita sivellintä karvojensa materiaalin perusteella, väriä ällöttävyytensä vuoksi tai muotoa kaunistelevuutensa takia. Yllättävän monenlaisien tekemisen tai olemisen tapojen on perusteltua toteutua. En ole kuullut kenenkään kuolleen maalauksen katsomiseen. Niinpä olisi syytä uskaltaa maalata miten vain.

Jaana Laakkonen: Ripottele rosmariinisi muualle, akryyli mdf -levylle, 2011

Linkkejä:

http://www.jaanalaakkonen.com/

Advertisement

Vielä kolme taiteilijaesittelyä ja Kaisan kruunu

Tällä viikolla esittelen vielä kaksi taiteilijaa ja ensi viikolla yhden sekä julkaisen listan Ars Kärsämäki 2011 näyttelyn taiteilijoista. Avajaisiinhan on aikaa vähän yli kuukausi joten tässä ollaan aika viime tipassa viimeistelemässä näyttelyn järjestelyitä.

Nämä kolme taiteilijaa, jotka vielä esittelemättä ovat kaikki minulle läheisiä ja olen heidän kanssaan paljon tekemisissä. Heidän kanssa käydyt keskustelut teoksista ja nykytaiteesta laajemminkin ovat varmaan vaikuttaneet aika paljon tämän Ars Kärsämäen muotoutumiseen.

Ensimmäisenä heistä Kaisa Luukkonen, joka tekee tilaan levittyviä installaatioita. Kaisan teokset koostuvat usein teollisesti valmistetuista esineistä. Kaisan teokset voi nähdä esineen ja veistoksen vuoropuheluna sekä yrityksenä ymmärtää niiden olemusta. Ars Kärsämäkeä varten mietin kiinnostaisiko Kaisaa hyödyntää Nahkurin puotitilaa esineen ja veistoksen vuoropuhelun paikkana. Kaisa tarjosi näyttelyyn kattokruunun.

Kaisa Luukkonen: Chandelier, 2011

Lotan jättämä jälki

Lotta Ingmanin maalauksia näin Kuvan kevät 2010 näyttelyssä myös, tykästyin hänen maalinlevityskokeiluhin ja jälkien jättämiseen maalauskankaalle. Nämä jäljet sopisivat myös mainiosti Ars Kärsämäelle Nahkurin alakertaan. Tässä Lotan omaa tekstiä hänen työskentelystään:

Tutkiminen ja kokeileminen on tärkeää niin materiaalisesti kuin kontekstuaalisesti. Teen monia luonnoksia kankaalle, joita en kehystä. Valitsen niistä mielenkiintoisemmat, jotka puhuttelevat minua eri tavoin. Luonnosten koko ja kankaan käyttäminen paperin tavoin antaa minulle vapauden kokeilla. Tällä tavoin maalausprosessi on minulle tarkoituksenmukainen ja hauska. Väri ja ele saavat tilansa.

Lotta Ingman: Green, öljy kankaalle, 2010, Kuva: Jussi Tianen

Lotta Ingman: installointikuva, Kuvan kevät 2010, Kuva: Juhani Autio

Ehdotuksista ja jatkosta

Kukka-Maaria ehdotti kesän näyttelyyn Antti Raatikaisen teoksia ja Ossi Kaija Hinkulan teoksia. Näiden lisäksi sain viestin, jossa ehdotettiin Iiu Susirantaa, Jani Leinosta ja Jaakko Mattilaa.

Kommentoin ensiksi niitä taiteilijoita, joiden teoksia en pysty kuvittelemaan kesän näyttelyyn.

Kaija Hinkula oli minulle täysin uusi tuttavuus, enkä oikein innostunut hänen teoksistaan. Ainakin nettisivujen kautta jäivät etäisiksi.

Monissa medialiemissä keitetyn Jani Leinosen teoksien esittelyä Ars Kärsämäessä en näe järkevänä, syystä että haluaisin taiteilijoiden olevan urallaan sellaisessa vaiheessa, että osallistuminen Ars Kärsämäkeen olisi heille jotenkin motivoivaa. Luulen, että Jani Leinonen ei näe itselleen kiinnostavaksi osallistua näyttelyyn. Taidan laittaa tämän kommentin Janille sähköpostilla, ehkä hän itse vielä kommentoi.

Jaakko Mattilan modernismiin vahvasti viittaavassa ja sen ajatuksia kierrättävässä työskentelystä en ole hirveän innoissani ollut. Ne myös mielestäni vaativat ympärilleen esitystilaa jota Ars Kärsämäessä ole tarjolla. Eikä saa mahtumaan mielessäni niitä tähän väljäänkään Kokeellisen elämän tematiikkaan.

Sitten Antti Raatikaisen ja Iiu Susirannasta kanssa olen vähän kahden vaiheilla. Kun menin Raatikaisen nettisivuilla, huomasin käyneeni niillä aieminkin. Muistan etsineeni silloin itäsuomalaisia taiteilijoita ja päätyneeni Raatikaisen sivuille Taideyhdistys Harhan sivujen kautta. Hänen nettisivuillaan voi lukea näyttelytiedotteen, jossa kuvaillaan 2010 valmistuneita maalauksia näin:

Näyttely koostuu vuonna 2010 valmistuneista teoksista, jotka käsittelevät sekä ympäristön että itsen rakentumista urbaanin kuvakielen keinoin. Teoksissa on myös ripaus ympäristö-, energia- ja talouspoliittista satiiria. Maalausjälki on tyylini mukaan kerroksellista, rouheaa ja pinta on tasaista mutta rispaantunutta. Teoksissa näkyy kulunut ja uusi pinta sekä työstön jälki. Tahdon tuoda rosoisuudella esille rikkoutumista ja uudelleenrakentamista, sillä muutos on jatkuvaa. Teknisesti teokset on toteutettu pääosin akryylimaalilla ja sekateknisin menetelmin valokuvia maalauksiin yhdistäen.

Itse katsoin noita teoksia nettisivuilta, eivät ei nuo kulunut ja uusi pinta sekä työstön jälki tulleet oikein esiin. En oikein osaa päättää tämän Raatikaisen kanssa. Voisiko, joku jonka hänen maalauksiaan on nähnyt yrittää kääntää pääni suuntaan tai toiseen.

Iiu Susirannan teoksia on mahdollisesti kevään 2011 MediaPyhät -tapahtumaan, joten hänen kuvansa ovat kyllä tuttuja. Toisaalta mietin hänen kohdallaan noita tilakysymyksiä Kärsämäellä, en tiedä onko Nahkurissa tai navetassa tiloja, joissa Iiun kuvia olisi mielekästä esittää. Toisaalta, Syömään, pöytä on katettu -sarjan kuvat kävisivät hyvin Nahkurin puotihuoneeseen yhden toisen projektin kanssa, jonka esittelen blogissa vielä myöhemmin. Täytyy kysyä Iiulta kuvien kokoja.

Seuraavaksi alan kysellä blogissa mainituilta taiteilijoilta haluavatko he osallistua näyttelyyn. Avajaiset tulee aika äkkiä, niihin on vajaa kolme kuukautta. Vielä muutama tekijäkin on esittelemättä. Katsotaan minkälainen näyttelystä tulee. Aina saa ehdottaa taiteilijaa. Kukaan ei ole vielä uskaltautunut ehdottamaan itseään julkisesti blogissa. Ehdotuksia saa tosiaan laittaa minkä tahansa artikkelin kommenttiksi.

Linkkejä:

http://kaijahinkula.blogspot.com/

http://www.janileinonen.com/

http://www.jaakkomattila.fi/

http://anttiraatikainen.com/galleria-2/

http://www.harhaa.org/

http://www.iiususiraja.com/galleria/syomaan-poyta-on-katettu/

Rakentaja

Jouna Karsi ymmärtää itsensä rakentajana perinteisen kuvanveistäjän sijaan. Jouna on rakentanut pienoismaailmoja ja tilallisia illuusioita. Ajattelen niiden sopivan ensi kesän Ars Kärsämäen tilaa ja paikkaa hahmottavaan tematiikkaan. Näen Jounan teoksissa myös kiinnostavia samankaltaista kuvanveiston ja installaatioden mahdollisuuksien kokeilua kuin muidenkin tähän mennessä esitellyiden taiteilijoiden työskentelyssä.

Jouna Karsi: Navetta

Linkkejä:

http://www.jounakarsi.com/

http://kotisivut.turunsanomat.fi/radiomelodia/?sivu=993&ts=594433

Renkaat ja liput – Kuvanveisto ja maalaus

Antti Nyyssölän teoksetkin liittyvät tiehen materiaalinsa kautta. Antti on tehnyt auton renkaista maalattuja veistoksia. Näin niitä Kuvan kevät 2010 näyttelyssä niin kuin myös Antin teipistä tekemiä maalauksia. Tässä Antin teksti lippumaalauksista.

Uusissa teoksissani olen korvannut maalivärin teollisella pakkausteipillä. Teokset ovat abstrakteja maalauksia, joskin ”kuvat” ovat pohjautuneet olemassa oleviin valtioiden lippuihin. Teipin käyttö materiaalina voi olla jonkinlainen viittaus teipin käyttöön abstraktin maalauksen historiassa, ja osin se luo myös sisältöä suhteessa maalausteni kuva-aiheisiin. Teollisen tuotteen väripaletti on melko rajattu, eivätkä työt tässä mielessä ole kovin maalauksellisia. Väririnnastukset ovat kuitenkin harkittuja, ja saattavat muodostaa merkityksiä. Ensimmäisten maalausten alkukuva, lippu, on saanut uusia merkityksiä ja toisaalta myös menettänyt niitä teossarjan kasvaessa. Työt ovatkin vahvassa suhteessa toisiinsa, maalaustaiteen historiaan sekä omaan aikaisempaan tuotantooni. Teokset liikkuvat maalauksen ja esineen välimaastossa. Ainoa materiaali on teippi, niitä ei ole rakennettu erilliselle pohjalle tai kiilapuihin.

Itselleni tuli Antin teokset nähdessäni erittäin hieno tunne: Mahtavaa, teos pystyy kertomaan ja osoittamaan minulle, että näinkin voit ajatella ja kokea maalaustaidetta ja kuvanveistoa samassa teoksessa.

Linkkejä:

http://www.kuvankevat.fi/2010/

 

Nelostien pyjamamallisto

Kävin joulukuussa Kärsämäellä ja nukuin Taidetalo Nahkurissa yön, aamulla sain kuulla, että olin nukkunut niin lähellä Nelostietä vakituisessa rakennuksessa kuin vaan voi nukkua. Nelostien, joka kulkee läpi Kärsämäen, rekkaliikenne muodostaa aikakin näin ulkopaikkakuntalaisen mielestä Kärsämäkeä määrittävän rytmisen äänimaiseman. Tämä rekkaliikenne rytmitti myös tottumattoman unta.

Tilaisin Route Couture -ryhmältä Nelostielle ja tälle nukkumiskokemukselle omistetun pyjamamalliston Ars Kärsämäki 2011 -näyttelyyn. Tässä tietoa ryhmän toiminnasta:

Route Couture -ryhmän teosten materiaaleina toimivat valtateiden varsilta kerättyjen yliajettujen eläinten nahat. Esittämällä puolimädän eläimen turkin korkean muodin luomuksena haastamme yleisön katsomaan tunteisiin vetoavan mielikuvamainonnan ja tuotteelle imagoa rakentavan markkinointikoneiston lävitse.

Supi-asu Leena Pukki, kuvat Karoliina Paappa, 2010

Linkit:

http://routecouture.com/rc/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtatie_4

Kylä keskellä Suomea ja Jukka Silokunnaksen maiseman muuntaminen

Tähän alkuun  Lauri Johannes Pesosen runo, joka löytyy Asta Kemin toimittamasta kahdeksannesta Kärsämäen kyläkirjasta Kärsämäki -kylä keskellä Suomea.

 

Käyt Kajaanista länteen

tahi Kokkolasta itään,

jos Oulusta tuut etelään,

et mahda sille mitään

et joka tie

ain sinne vie,

miss´ paikkakunta parhain lie:

ne Kärsämäelle sinut johtaa.

 

On täällä Lapin porstuaan

vain kivenheitto matkaa.

ja Helsinkiin jos kulku käy,

on täältä hyvä jatkaa.

Ei ihme lie,

jos joka tie

myös Kärsämäeltä pois sun vie,

Voit niitä sitten tulla taikka mennä.

 

Jos kiinnostaa sua Kiinan

tahi Amerikan väki,

niin matkareittiin sopivasti

käy myös Kärsämki.

Täält´ joka tie

myös sinne vie,

miss´ kansa on nokimusta lie.

Tiet Kärsämäeltä suoraan sinne johtaa.

 

Ett´ kaikki tiet vie Roomaan

se on totuus menneen ajan,

mutt´ ennen sitä ylittää

ne Kärsämäen rajan.

Näin joka tie

kai Roomaan vie,

mutt´ Kärsämäki ensin lie.

Ne Kärsämäen kautta Roomaan johtaa!

 

Jukka Silokunnaksen yksi taiteellisen työskentelyn tapa on purkaminen ja hävittäminen. Ajattelin, että Jukan taide voisi toimia maiseman muuttajana ja purkajana Kärsämäellä. Taidetalo Nahkurin pihapiirissä on varastorakennus, joka pitäisi purkaa, koska se on niin huonossa kunnossa. Ajattelinkin, että Jukan teos voisi olla tuon rakennuksen purkaminen. Näin nykytaide voisi toimia maiseman muuttajana ja vaikuttaa Kärsämäen kautta kaikkialle kulkevien matkakokemukseen.

Tässä kuvia ja video Jukan auton purkamisesta:

Linkkejä:

http://silokunnas.blogspot.com/

Paikka, läsnäolo ja ajankulu

Jo toinen taiteilija, jonka haluan esitellä käsittelee kiinnostavasti tilaa ja tilallisuutta. Näköjään he tulevat tähän alkuun ulos mielestäni. Noomi Ljungdellin teossarjassa Placelessness puhutaan kylläkin paikasta sekä myös läsnäolosta ja ajankulusta. Hän kirjoittaa siitä itse näin:

Change is built-in in a place. My attempt is to grasp places by presenting them as pictures turned into words; as stories; as photographs. In the works in the exhibition, places resemble one another; they are presented as absent or removed; or they are just referred to.

Ehkäpä Noomin kuvarunon mahdollisuuksia hyväksikäyttävä valokuva ja teksti-installaatio pystyisi ymmärtämään pientä ja herkkää läsnäoloa sekä muutosta Leenan kommentissaan mainitsemassa Kärsämäen proosallisen ja käytännönläheisen maalaiskulttuurin traditioiden piirissä.

Linkkejä:

http://www.noomiljungdell.com/personal-work/placelessness/

Noomi Ljungdel: They set up their houses without asking where there happened to be room, sarjasta Placelessness, 2009

Pia Sirén ei tarvitse perusteluja

Ensimmäiseksi poikkean siitä, mitä itselleni lupasin. Lupasin kirjallisesti perustella miksi taiteilija, jonka esittelen, sopisi näyttelyyn. Pia Sirénin kohdalla mielestäni ei niin kuitenkaan tarvitse tehdä, riittää kun katsoo teoskuvia. Vai tarvitseeko joku kirjallisia perusteita?

 

Pia Sirén: Construction Site, 2010, Galleria Titanik, Turku

 

Pia Sirén: Oasis, 2011, The Holden Gallery, Manchester, Iso-Britannia