Tänään sain hajotettua talon kivijalkaan asti. Saunanpiipun kanssa aion tapella huomenna viimeisen kerran.
Mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen?
On aika jakaa risut ja ruusut.
-Risut.
Karhuvnvilla. Kulkeutuu kaikkialle, kutittaa, ottaa henkeen.
Tiili. Vaikea saada rikki, hankala animoitava, painaa yllättävän paljon.
Kesän lämpöennätys. Kiva, että on kesä. Mutta pitikö sen alkaa ensimmäisenä kuvaspäivänä.
Halvat turvakengät. Eivät suojaa nauloilta, ovat todella epämukavat, aiheuttavat rakkoja.
Puuvartinen kirves. Irtoava terä, vaarallinen.
Ensimmäisenä päivänä keskelle peukaloa pesitynyt puutikku.
-Ruusut.
Sampsa Kuha, kiitos!
Naapurit, jotka eivät välitä metelistä.
Kyläläiset. Yksi tarjosi olutta (kieltäydyin kohteliaasti), toinen kyseli kuulumisia. Sain jopa lahjaksi kirjan (kiitos Janne).
Ohikulkijat. Kääntyvät päät, pöllömaiset niskat, tilanteen hienovarainen seuraaminen.
Taidetalo Nahkurin työntekijät. Apua, jäätelöä, empatiaa.
Keltainen Corolla DX. Ajoi ohi jokaisena työpäivänä, bassovoittoista musiikkia, pirteä.
Purkujätettä keräävän traktorikuskin kärsivällisyys. ”Siirä se pois tieltä, ei siihen, vähän vielä, näkyy kuvassa”.
Nelostie. Parempi kuin televisio.
Kiitos kärsämäki, avajaisissa nähdään!
-Jukka Silokunnas, Kärsämäellä 8.6.2011
Ruusuja itsellesi vaan Jukka kun purit sen rotiskon. 🙂
T: Jaana