Näyttelyn otsikolla on vähintään kolme merkitystä

Paul Rabinow kertoo biologi Wilsonista, joka saadessaan tietää sairastuneensa leukemiaan, päättää tehdä ruumiistaan ja koko elämästään tutkimus- ja koelaboratorion vailla mitään rajoituksia. Koska hän yksin on vastuussa itsestään, etiikan ja lain asettamat esteet poistuvat ja tieteellinen tutkimus voi vapaasti ja varauksitta käydä yksiin elämäkerran kanssa. Hänen ruumiinsa ei ole enää yksityinen, koska se on muutettu laboratorioksi; se ei ole myöskään julkinen, koska vain siinä määrin kuin ruumis on oma, se voi ylittää ne rajat, joita moraali ja laki asettavat kokeille. Experimental life, kokeellinen elämä, on termi, jolla Rabinow määrittelee Wilsonin elämän.

Giorgia Agamben: Kynnys

Lähtökohtaisesti näyttelyn otsikko olisi Giogio Agambenin tekstistä Kynnys lainattu käsitepari Kokeellinen elämä, mutta näyttelyn otsikkokin olisi myös altis muutoksille blogin keskustelun myötä. Kokeellinen elämä otsikkona ja sen lainaaminen Agambenin tekstistä tarkoittaa minulle ainakin kolmea asiaa.

 

1.

Minua kiinnostaa koota eri tavoin työskenteleviä taiteilijoita yhteen näyttelyyn, jotka kukin omalla tavallaan kokeilevat eri tapoja tehdä, toimia ja olla taiteilijana. Kuvataiteilijan työskentelyn hienoimpia ja merkityksellisimpiä hetkiä minulle itselleni on hetket jolloin toteaa: Että taidankin tehdä tämän asian sittenkin näin. Joo-o, kyllä sen näinkin voi tehdä, nähdä tai kokea. Kuratointiprosessissa haluaisin löytää ja aistia taitelijoiden näissä hetkissä tekemiä löytöjä ja keksintöjä.

2.

1950-luvulla Psykiatri Evan Cameron kehitti CIA:n kanssa kuulustelu- ja kidutusmenetelmiä laboratoriomaisissa olosuhteissa, joissa psykiatriset potilaat toimivat koe-eläiminä. Näiden menetelmien tarkoituksena ei pelkästään ollut kivun tuottaminen ja tiedon saaminen vaan kohdistaa ihmiseen niin kova shokki, että hänen mielensä oli muokattavissa täysin uudelleen kiduttajan mieleiseksi. Menetelmien tärkein keino oli ihmisen täydellinen eristäminen, jossa häneltä katoaa kosketus aikaan ja paikkaan. Vähitellen kidutettavan oli tarkoitus myös menettää yhteytensä omaan historiaansa ja kulttuuriinsa. Sen jälkeen hänen mielensä oli kuin tyhjä taulu, johon pystyi maalaamaan mitä tahansa. Viimeksi näitä keinoja näkyvästi on käytetty mm. Irakissa ja Afganistanissa. Mielestäni nykytaiteella on mahdollisuus olla jotain vastakkaista näille kidutus ja kuulustelumenetelmille, nykytaide voi tuottaa jonkin kivulle vastakkaisen kokemuksen. Se voi myös täyttää ihmisen tilalla ja ajalla sekä hänen historialla ja kulttuurilla.

 

3.

Kolmanneksi Kokeellinen elämä otsikko ja sen lainaaminen Agambenin tekstistä merkitsee minulle käsitteen kokeellinen elämä ja koko tekstin ymmärtämistä. Minulle on tunne etten niitä ymmärrä, ehkä tässä kuratointiprosessissa vastaan tulevat keskustelut, kommentit, taiteilijat ja teokset näitä pystyvät lukijoille, katsojille ja minulle näitä avaamaan.

 

Linkkejä:

Giorgia Agamben: Kynnys

http://megafoni.kulma.net/index.php?art=197&artp=0

Kirjallisuus:

Naomi Klein, Tuhokapitalismin nousu, 2007

 

Advertisement